Olipa kerran New Yorkissa  |  Miksi murehtisin?  |  Katujen kultaa  |  Hyvät ystävät  |  Ma kaunis oon

 

Olipa kerran New Yorkissa

Uusi päivä kohta valkenee jo New Yorkissa.
Se on paha, suuri, likainenkin kai.
Joskus alkuun siellä onnistuu
Ja hymyyn kääntyy kaikki suut,
Ja kauniin lopun tääkin juttu sai.

Heti tarinamme alkaa näin nyt New Yorkissa.
Heti ystävän saat, pääset kiitohon.
Kukaan kysy ei, sä mistä tuut.
Jos ne hyväksyy, on turhaa muu.
Sama toistuu aina vain, se totta on.

Siis Oliver, siitä vaan,
Käy onneas koittamaan.
Käy rohkeesti joukkoon vaan.
Ne oottaa sua niin.
Kaikki haaveilee, kun päivä valkenee,
Taasen valkenee se New Yorkissa.

Kun jo päivä tässä valkenee näin New Yorkissa.
Miksi illalla jo oot niin onneton?
Toki kaikki silmät kostuvat,
Kun ne sateeseen noin katsovat.
Sade sanookin:
"Nyt sä yksin oot."

Siis Oliver, pelkos pois.
Ken eilistä muistaa vois.
Kas täällä sun paikkas ois,
Sä tahdothan niin.
Unelmoi sä vaan,
Unelmat täälläkin palkitaan.
Päivä valkenee jo New Yorkissa.

Unelmoi sä vaan,
Unelmaa täälläkin tarvitaan.
Päivä valkenee jo New Yorkissa.
Unelmoi sä vaan,
Unelmia aina tarvitaan,
Koska oot sä täällä New Yorkissa.
Näin käy aina kun sä olet täällä
New Yorkissa.

 

 

Miksi murehtisin?

Kai menen taas mä jammaileen.
Olen niin kuin mä tahdon vaan.
Siis, vaikka minne näin taas meen,
Siellä kartsan sykkeen saan.

Siis uhuu, uhuu, uu.
Mä pärjään,
Kuljen pystypäin.
Siis uhuu, uhuu, uu.
Mä pärjään,
Kaikki hyvin menee näin.

Ei nyt siis surra,
Ei painu pää.
En saa mä fyrkkaakaan,
Mut kadut nää mulle jää.
Ei nyt siis surra,
Ei painu pää.
Näin vaan jammaan mä täällä
Ja kadut nää mulle jää.

Ja kaupunkini rytmi
Kai kerran simahtaa.
Taas haltuusi saat beatin,
Sä vain laulaa saat.

Ei nyt siis surra,
Ehei, ei painu pää.
Vaikka en saa fyrkkaakaan,
Oi, kadut nää mulle jää.
Ei nyt siis surra,
Ei painu pää.
Näin vaan jammaan mä täällä
Ja kadut nää mulle jää.

Fiksu sä oot, ja fiksuksi jäät.
Ja kaikki musta tykkäävät,
Oon oikein fiksu niin.

Ei nyt siis surra,
Ei painu pää.
Vaikka en saa fyrkkaakaan
Kadut nää mulle jää.

 

 

Katujen kultaa

No siispä oot jo kai sä oppinut:
Sä jos et hiffaa, et siis syö.
Jos snaijaat sä ja pollaas käytät vain,
Onhan silloin helppoo sun työ.
Ja jos vain pärjäät,
Kaikkihan on sun.
Jos opit multa, oo, mä ihastun.

Kai huomaat sen, oi,
Sä parhaat keinot,
Kyllä taas, oi,
Sä pärjäilet, hei.
Jos teet niin kuin käsken vaan,
Niin sut palkitaan.

Ja joka katu siis, oi,
On sinulle kultakaivos.
Vau, sen, sen tyylillä teet.
Jos teet niin kuin käsken vaan,
Niin sut palkitaan.

 

 

Hyvät ystävät

Voimmehan me yhdessä vain
me olla näin ain.
Kun ystävän vihdoin mä sain,
armahain, ollaan yhdessä ain!
Mä ystävän saan,
sä ystävä oot.
Näin taas alkakoot
ystävyys.
Voimmehan ystävät olla ain!
Voimmehan, oi, ystävät ain
me olla näin ain.
Mun ystävä oothan sä ain,
ystäväin sä oothan vain?

 

 

Ma kaunis oon

Tyttönen rupsistuu, mutta ei auta muu:
töihin vain ja kaunis oonkin NIIN!
Jos mua koko maailma matkii, kai pakko on siis
vain pienoinen restaurointi.
Ei vain mun tähteni - oonhan sun tähtesi!
Jokainen askel on näyte niin ehdoton.
Kauneus ikuinen on hallussain.
Kun kaikki nyt sanoo noin, niin kuinka kieltäytyä voin?
Voi, eihän rakki tanssikaan show'ssa.
Taiteeni teille toin!
Voin, niin taitava oon! Sulkeudun suosioon!
La-la-la-laa...
Niin täydellinen oon, n'est ce pas?
Oon kaunis, oon rikas - oon ihana NIIN! Jee!
Tanssin, laulan, et tyhjä on takki,
kas, enhän oon rakki!
Hau-hau-uu-uu...
Niin monet himoitsee kulhoain, mä siitä pidänkin kii!
Nuo kaikki pennut, jotka mua kiitti
taiteeni hurma yhtehen liitti.
Kiitti vain teille, mulle jo riitti!
Ma kaunis oon oi NIIN!