Läimäyttämällä  |  Maalaiselämää  |  Oi, miten ihanaa  |  Haavemaailmassain  |  Fii faa foo fum Kulkurin tie on avoin

 

Läimäyttämällä

Lintu kun rakastuu, alkaa laulaa.
Koira lemmen ilmaisee haukkuen.
Aina pöllö huutaa "huu" silloin kun pihkaantuu.
Karhu läimäyttämällä kertoo sen.

Kukkoparka kiekaisee täyttä kaulaa.
Polle rakkautensa näyttää hirnuen.
Mutta Otso niin ei tee, vaan se toisin ilmaisee:
karhu läimäyttämällä kertoo sen!

Nalle jos lääpällään miettii, "kuinka kerron tään",
tassunisku kannattaa!
Ja kun sä tunnet aika on vihdoin lemmenkarkelon,
läpsäyttää poskelle saa!

Tuskin lemmestä kannattaa laulaa
aikaa rakkausriimeihin tuhlaa en!
Toiset lässytelkööt vaan, veisatkoot viisujaan,
karhu läimäyttämällä kertoo sen, sen, sen!

Ihana tunne!

Yksin ei kukaan jää, kuonoon saa pyöräyttää!
Taadali-dii! Taadali-duu! Tarpeen tulee kupsauttaa!
Nyt meikäläinen kuonoon sai, kohta komean kimulin nai!
Kun taasen alkaa tanssii näin vauvat, vaarit vierekkäin!

Tuskin lemmestä kannattaa laulaa
aikaa rakkausriimeihin tuhlaa en!
Toiset lässytelkööt vaan, veisatkoot viisujaan,
karhu läimäyttämällä kertoo sen, sen, sen

 

 

Maalaiselämää

On aivan ihanaa, oi maalaiselämää!
On täällä tunnelmaa, oi maalaiselämää!
Täällä sirkka sirittää niityn takaa,
laulun lintu virittää, onnes jakaa.
Kuoro enkelten kai soi, kuulla niin kuin taivaasta sen voi.
On kulku leveää, oi maalaiselämää!
Käyn tietä leveää, oi maalaiselämää!
Sydän palaa, mieleni halaa, kuiskii: ainiaaksi jää!
Täällä onnen saan, tätä mä tahdon vaan,
viettää maalaiselämää!

 

 

Oi, miten ihanaa

Tää totta olla ei voi, tää ehkä unta lie.
Tiu'ut vain soi, ne luokses vie.
Kun toteutuu tuo haave suurin,
kun avautuu näin meille tie.
Se vaikkei eessämme näy, sen tiedän kulkevan.
Kanssani käy näin elämää.
Ne vaikka vastatuulet toi,
en päästäis sua luotani pois.
Ja haaveeni taas ne näin toteutuu.

Tää totta olla ei voi, tää ehkä unta lie.
Kellot vain soi, ne luokses vie.
Kun toteutuu tuo haave suurin
ja kun avautuu näin meille tie.
Se vaikkei eessämme näy, sen tiedän kulkevan.
Kanssani käy näin elämää.
Ne vaikka vastatuulet toi,
en päästäis sua luotani pois.
Ja haaveeni taas ne näin toteutuu.

 

 

Haavemaailmassain

Haavemaailmassain
sopusointu täyttää mielet,
sulkee ilkeät kielet
Haavemaailmassain

Siellä haavemaailmassain
sydän haaveet kaikki antaa,
meidät kauas kantaa
ne saa

Nytpä paljastaa salaisuuden saan,
toivo aina, se kannattaa
Milloinkaan ei saa luovuttaa
Voihan elää myös
haavemaailmassain

Liivintaskuun katso,
näät avaimen,
mut liiku hiljaa ja varoen...

 

 

Fii faa foo fum

Fii faa foo fum
Hii haa hoo hum
Aika hurja meikä on,
en tiedä sanaa "mahdoton"
Fii faa foo fum
Hii haa hoo hum
Multa taiat onnistuu,
se kohta paljastuu
Mä voin pienentää näin itseäin,
lentää voin lailla linnun
Osaan haihtua etkä nää sä mua
Kukkuluuruu!
Kun vain taikasanat lausun!
Fii faa foo fum

 

 

Kulkurin tie on avoin

Joku aina tiedustelee tietä elon hyvän.
Se lainkaan ei oo vaikeaa, mä annan tiedonjyvän.
Sen etsiä mä yritin ja lähdin seikkailuun.
Siks tällaiseksi tulinkin, mut hyvin juttuun tuun!

Oon mä kulkuri, tie on avoin, pennitön ja suruton!
Jos sä elelet tällä tavoin, elos huoletonta aina on!

Sä nuolaise siis vasta kun tipahtaa, muista tää:
jos hymyillet käy tietäs kulkien, huolesi pois häviää!
Anna iloisen mielen viedä, myötävirtaan melo vaan.
Kerron sulle neuvon yksinkertaisen, löydät paikkas päällä maan!

Kas joku saattaa odottaa suurta taikka mahtavaa.
Mutta kuljen minne nenä vie, teen mitä huvittaa. Näin on!

Sä nuolaise siis vasta kun tipahtaa, muista tää:
jos hymyillet käy tietäs kulkien, huolesi pois häviää!
Annan iloisen mielen viedä...

Kuule murehdit aivan liikaa. Kaikki murehtivat liikaa!