Etusivu  |  Disney  |  Kokoelmat  |  Muistoissa  |  Vieraskirja


Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. 
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. 
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; 
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, 
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. 
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. 
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. 
Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. 
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, 
te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa. 
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä 
ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, 
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

(Kirjoittaja tuntematon)

 

Linus
(25.7.2002 – 11.10.2013)


Wunderweiler Umgang

&

Boris
(3.7.2005 – 11.10.2013)


Black Happies Hobgoblin

Timantit on ikuisia!

Monet reissut ja retket sinun kanssasi tein,
olit koira, parhain ystäväni,
joka selkäänsä ikinä minulle kääntänyt ei.
Nyt katosi vanhuuden kivut ja vaivat,
sua odottaa nyt se koirientaivas. 
Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken, tein sun kanssas ikimuistoisen retken. 


Vaikka pahalta tuntuu ja surettaa, sinä minulle annoit paljon muisteltavaa.Voi kuinka voi olla suru suuri! Tätä ennen en oikeesti tiennyt mitä menettämisen ikävä voi todella olla! Raskainta oli viedä pojat viimeiselle matkalle yhtä aikaa, mutta tavallaan siinä oli myös se suuri lohtu, ettei kummankaan tarvinnut jäädä jälkeen, vaan rakkaat ”veljekset” saivat lähteä yhdessä.Jouduin tekemään tämän ikävän päätöksen todella raskain mielin. Boriksen takajalan kintereen nivelrikko oli vaan pahentunut ja poika ontui sitä useasti. Päivittäinen särkylääkkeiden syönti ei paljoa auttanut, ja pelko talven paukkupakkasista ja kylmyyden aiheuttamasta lisäkivusta, ei lohduttanut, saati ilostuttanut.

Linus oli ikäisekseen kohtalaisessa kunnossa, mitä nyt normaalia vanhuuden tuomaa hitautta lukuun ottamatta. Lenkillä oli alkanut tulemaan horjahteluita ja askeleet menivät välillä ristiin. Linuksella nyt ei ollut muita todettuja sairauksia kuin alituinen korvatulehdus tai sitten ihotulehduksia yleensä takajaloissa.

Puhuin eläinlääkärin kanssa poikien tilanteesta ja mietin, että Boriksen tilan tietäen minun on luovuttava hänestä. Eläinlääkäri puolsi silloin myös Linuksen lopettamista sillä avioeroni yhteydessä olin yrittänyt erottaa veljeksiä toisistaan niin Linus laihtui 6kg. Eläinlääkäri totesi, että vanhalle koiralle on hyvin raskasta jäädä yksin ja koska Linuksellakin on omat sairautensa, niin olisi helpompaa kaikkien kannalta että pojat pääsisivät yhtä aikaa pois.

Lopetus päivä oli mitä synkin. Jouduin menemään tilanteeseen jota olin aina pelännyt. Se, että joutuu lopettaa koiran terveydellisistä syistä ei paljon lohduttanut siinä tunteessa kun ajattelin, että mie tapan ne :(
Tiedän että pojilla on nyt hyvä olla. Taivaan isän ikuisessa kesässä vailla tuskia ja murheita ja aina vapaana. Silti kaipaan heitä mielettömästi joka ikinen päivä! <3

 "Niin tyhjää taas kun olet pois tää talo on
me ovi haassa ollaan vain pois valo on
me talon kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan
Voi kuinka me sinua kaivataan

Mä itkin vähän kun tiskasin ja lakaisin
mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
kun yksin sänkyyn kömmin, talo naristi nurkkiaan
voi kuinka me sinua kaivataan!"

~ Eppu Normaali - Voi kuinka me sinua kaivataan ~

Mosse
(adoptoitu pentuna 25.8.1997 - kuoli 7.9.2005)

"Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä, nuku en. 
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, 
olen timantinhohde lumessa. 
Olen aurinko, joka kultaa viljaa, 
syyssade, joka putoaa hiljaa. 
Kun heräät aamun hiljaisuuteen, 
olen ylitsesi maahan uuteen 
matkaavien muuttolintujen lento. 
Olen öisten tähtien loiste hento. 
Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä - kuollut en." 


( kirjoittaja tuntematon)

Nösseli
(adoptoitu pentuna 26.8.1997 - kuoli 24.8.2004)

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen  
saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun 
mukana jokaisen nousevan aamun. 
Ja jokaisen tummuvan illan myötä, 
toivotan teille hyvää yötä."

(Eino Leino)